Skansen. Kuvasaalista jonnii verran

Ruotsin tunnetuin matkailukohde, Skansen on perustettu vuonna 1891.

Skansen sijaitsee kukkulalla, Tukholman keskustan läheisyydessä ja oli perustettaessa maailman ensimmäinen ulkoilmamuseo.

Skansenissa on myös Akvariet, jossa voi tutustua monenlaisiin eksoottisiin eläimiin.

Jotkin niistä kulkevat omissa tiloissaan vapaana, ihmistenkin kulkureiteillä.

Timon, Timon ja Timon :D

Paviaanit säikähtivät jotain ja joukkosäntäsivät pakoon.

Arvovaltainen sammakko.

Hieman ryppyinen ananas vai kenties kilpikonna?

Loiro lepäsi syvyyksissä täysin rentona...Onneksi ei taida uiskennella meidän järvissä.

Puff lenkillä...

...ja serkkunsa Putte, joka on arestissa.

On omat syynsä, miksi ei eläimiä olisi saanut ruokkia... Joku "kiltti" täti kuitenkin ruokki pikku apinaa edellämme ja apina oli vakuuttunut, että myös meiltä heruu ruokaa.

"Ja hymyä niin, että takahampaat näkyy!"

Niilin jalokivet?

Haastan teidät esittämään rumemman jyrsijän...Kaljurotta unillaan.

Saku sammakoita?

Saku-sammakko kylmissään?

Onkia ei kyllä saanut..

Vaikka syöttikin olisi löytynyt...

...ja pari syötin kaveria.

Auttaisko tolu ton seitin hävittämiseen?

Kaikkeen se Ketunpoika ryhtyykin!

Kädentaitajia oli joka lähtöön!

Ja nam nam...pullaaa vanhaan malliin.

Aina ei ole rahat riittäneet koko huoneen remonttiin...Tässä kekseliäs tapa paikata vahinko.

Skansenin alue on 300000 neliömetriä suuri ja siellä on 150 kulttuurihistoriallista rakennusta, jotka on siirretty eri puolilta Ruotsia.

Eri aikakaudet olivat hyvin edustettuina.

"Mitähän sitä...?!?"

Eikä ollut valinta sen helpompi.

Ihana katto!

Pohjoismaiseen luontoon saattoi tutustua eri tavoin...Tässä eri kivilajeja.

Myös villieläimet olivat hyvin edustettuina...

..kotieläimistä puhumattakaan.

Skansenille tallustaessa olisi voinut poiketa myös muihin lähellä oleviin nähtävyyksiin...Harmi vain, että aika ei tahtonut riittää edes Skansenin kiertämiseen.

Maisemat olivat matkalla kauniit. Juoksimme linja-autolle kieli vyön alla, mutta niin tekivät myös linnut rannassa, kun pieni koira keksi jahdata niitä :D

Mikä ihana idea!Omenapuita keskelle kaupunkia!

Näihin näkymiin ja uusinta reissua odotellessa....Jonkun omaisuutta? :D

Ei keiku vene, ei pauku pyssy.

Vene oli joitain vuosia sitten romu: Rikki  ja kulunut ja remonttia vailla.Ostimme kyseisen veneen kuitenkin ja näytimme sille korjaustarpeita ja maalia. Ja ettei paatti kiinnostaisi pitkäkyntisiä liikaa, päätin sutaista muutaman kuvion reunoihin, istuimiin ja kylkiin. Eivätpähän ainakaan ilman töitä tuota varastaisi ja myisi eteenpäin.

Siellä se oli tänäänkin tallessa, mutta..

...eihän sitä minnekään veneilemään päästy. Taivaalta tulee vettä edelleen. Aina vain kiihtyvässä tahdissa.
Huomenna sitten. Töiden jälkeen.


Sitten ihan toiseen aiheeseen:

Norjassa olleiden tapahtumien jälkeen olen pohtinut entistä enemmän pyssyleikkejä. Siis pienten poikien ammuskelu- ja sotaleikkejä, Pum-sotaa, niin kuin Ketunpoika tuota nimittää.

Oikeastaan vastustan noita leikkejä, mutta olen myös huomannut, että niin risu kuin sormikin muuntuu helposti pyssyksi.
Käyttelijä on milloin poliisi, milloin sotilas tai lännensankari...
Näin on tainnut olla aikojen alusta, siitä saakka, kun pyssyjä on ollut. Ja täytynee todeta, että pojat eivät ole ainoita pyssyleikkien leikkijöitä.

Olemme siis antaneet Ketunpojan leikkiä.
Olemme myös keskustelleet, että kaikki eivät tuollaisista leikeistä pidä. Ja osoitella saa vain leikissä mukana olijoita. Ja, että on tiettyjä paikkoja ja ihmisiä joiden seurassa ei moisia leikitä ollenkaan.

"Välineistö" on koitettu pitää mahdollisimman neutraalina, pois lukien Ketunpojan itsensä ostaman nallipyssyn ja pari muuta, jotka on lahjaksi saanut. Nallipyssy onneksi hajosi parin kokeilun jälkeen, eikä muitakaan taida enää olla jäljellä. Siksipä Ketunpoika suosii puisia pyssyjä,(Enkä suostu tunnustamaan, että olisin mitenkään ohjaillut siihen suuntaan ;) ) vaikka kavereilla saattaa olla vilkkuva, paukkuva ja rätisevä BR-lelukaupan viimeisin konekiväärimalli.

Koska puisia "perinneleluja" ei juuri myydä normaaleissa kaupoissa, on turvauduttava omiin kädentaitoihin.

Kolvilla koristeet pintaan kasaamisen ja hiomisen jälkeen.

Liipaisin on kehitelty jousen pätkästä ja kahdesta huopanaulasta.

Vanha keinun kiinnike ja mutteri ja ruuvi..siinä suuaukko.

Tämän aseen lajityyppi saattaa olla tuntematon, mutta poikien leikeissä toimii ihan hyvin.

Toivoisin, että maailman kaikki aseet olisivat puisia....

...ettei kenenkään tarvitsisi kuolla ennen aikojaan...

...eikä siirtyä vehreämmille niityille, kuin vasta luonnollisen aikansa päätyttyä.

Sininen mies ja virtaa penkiltä. Kesäkuulumisia Ketunpojan tapaan.

Luonnon rauhaa. Siitä ollaan nautittu. Mutta myös muuta on puuhailtu blogi-hiljaisuuden aikana.

Lähinnä reissattu siellä täällä ja tavattu ystäviä.Vietetty aikaa tärkeiden sukulaisten kera. Tehty kaikenlaista pientä puuhastelua ja muuta, niin omissa kuin "vieraiden" nurkissa.

Ketunpoika pelasti raajarikkoisen Heikki-hepokatin. Ötökkä "nukkui" yönsä aitauksessaan ja aamulla oli saanut koipensa palautettua toimiviksi. Hyvästit sanottiin ja Heikki pomppi onnellisena omaan kotiinsa ulkona.

Virtaa on kesällä voinut ladata ja tuhlata. Tämä penkki sijaitsee vanhassa Porvoossa aivan jäätelökioskin vieressä.

Jokaisella pilvellä on hopeareunuksensa ja jokainen poika voi taikoa oman sateenkaarensa, vaikka suihkupullolla :)

Suukkosia metsästettiin. Parhaat löytyivät Brunbergin tehtaanmyymälästä, jossa oli myös vanha pusukone...

Automatkoilla syötiin(Katajanlihan palvia ja samasta myymälästä ostettuja maalaissämpylöitä.) hyviä ja maistuvia eväitä.

Ja puuhailtiin lukemisen ja näpertelyn parissa.(Meneillään rakentelu uusista ja ihan kivoista PLUSPLUS-paloista)

Linnanmäellä poikettiin Ketunpojan kummitädin kera.
Ketunpojasta kummitädin pieni poika oli lähes yhtä upea nähtävyys, kuin vanha puuvuoristoratakin.Hauskinta taisikin olla rattaiden työntely... :D

Seuraavaksi suuntasimme nokat kohti merimaisemaa ja muumiristeilyä.

Ketunpoika demonstroi kuinka hyppääminen veteen käy laivan upotessa. Emme kuitenkaan joutuneet hyppäämään muuten kuin ilosta, kun laiva suuntasi kulkunsa Ruotsiin.

Ruotsissa kulutimme aikamme Skansenissa. (Josta taidan postailla lisää, kunhan kerkiän. )Mietin vain, että kuka kumma on kerennyt nappaamaan kännykkäkuvan kuvaajasta :D

Ja kaikkihan tietävät, että laivan kaiteet ovat tarkoitettu kunnostaan huolehtiville matkustajille. Näin käy haukkarin vahvistus...

Laiva oli kerrassaan kummallinen paikka.
Juomat tarjoiltiin hehkuvina ja lavalla heilui sininen lampunhenki...Hetken piti miettiä, että missäs sitä taas oltiinkaan :D
Ja ruokaa oli vaikka minkälaista.
Ketunpoika maistoi kaikkea mitä seisovassa pöydässä tarjottiin, paitsi jälkiruokia. Vihersimpukat eivät kirvoittaneet hurraa!-huutoja, mutta mätiä olisi voinut ehkä syödä toistekin, ilmoitti Ketunpoika vatsa pullottaen.

Palatessa kotikamaralle päin ihailimme Maarianhaminan maisemia.

Kotona ladattiin välillä akkuja puuhastellen kaikenlaista.

Väsättiin mummulan Neposelle uusi kaninkoppi. Materiaaleiksi pääsivät vanhat rappuslaudat, jämä puut sieltä täältä ja keräillyt naulat ja ruuvit. Katto tehdä päräytettiin mummulan vanhasta muovimatosta. (Seuraavan kerran aiomme käyttää jotain ohjeeksi luokiteltavaa, niin ei mene aikaa niin paljon pähkäilyyn ja ähisemiseen.)

Ketunpoika reenaa entistä ahkerammin moponsa kanssa. Ensi kesäksi taidetaan tarvita jo kaikkea selkäpanssarista lähtien, että pysyy poika ehjänä hyppiessään ja päristellessään mäkiä ylös ja alas.

Ja paljon paljon muutakin tehtiin, mutta taidanpa pistää lisää postauksia myöhemmin. Nyt lähden ajelulle, nimittäin veneellä.

Lyhyestä virsi kaunis...

Olen nauttinut luonnon pienistä ihmeistä täysin rinnoin. Elämä itsessään on aikamoinen ihme.

(Kakun sisällä raparperi-sitruunamelissa-hilloa ja sitruunarahkalla maustettua kermaa) Ketunpoika koristeli ja kuvasi Isukin synttärikakun...siis olen myös juhlinut viime aikoina.

Hyvältä kuulostaa...eikö :)

Kirkasta kesää.

Aina heinäkuussa vietämme aikaa festareiden merkeissä. Nimittäin Aitoon Kirkastusjuhlilla.
Siellä tavataan vanhat ja uudet tutut ja kuullaan musiikkia moneen makuun. Syödään festarialueen tarjoamia herkkuja ja nautitaan muutama tuopillinen kylmää juomaa. Ostetaan metrilakua ja heitetään pallonheittokojusta hölmöjä palkintoja.

Kirkastussunnuntaipäivänä käymme koko perheen voimin katsomassa vapaapalokunnan juhlan ja marssin, sekä yhtenä kolmesta kirkastuspäivistä Ketunpoika pääsee katsomaan jotakin haluamaansa bändiä.(Mutta ei Petri Nygårdia..).
Muutoin vietämme juhlien ajan "pariskunta-aikaa" ja Ketunpoika on mummulassa hoidossa ja hommissa...Käymme toki päivisin "kyläilemässä" mummulassa :)
Tänä vuonna Ketunpoika on kerännyt mummulan pihasta kävyt ja ajanut nurmikot. Ohjelmistossa olisi kuulemma vielä terassin kyllästyskäsittely jossain vaiheessa kesää.

Apulanta antoi parastaan jopa kahtena peräkkäisenä päivänä :)

Hiljainen kylätie...johtaa vähemmän hiljaiselle festari-alueelle.

Popeda ja Ketunpoika  ja Tapparan mies!

Ensi vuotta odotellessa... :)