Rauhallinen aamu Ketunpojan kolossa ja sananvaihto joka lähti pedin petaamisesta..

...Pue, petaa ja leiki pleikkarilla pelaamisen sijaan...

"Ja ollaanko tästä puhuttu! Jos ei rupea tapahtumaan, mä otan ja tyhjennän nämä lelut täältä niin ettei ole lattialla enää mitään mikä haittaa siivoamista!"

"Buhuu! Mä muutan pois kotoa!"

"No kannattaa varmaan muuttaa sitten sinne Ugandaan, siellä pääsee varmaan helpommalla! Tuolla on ovi!"

"Selvä!(Vetäen saapaita jalkaan..)"

"No et kyllä lähde minnekään!Jos lähdet, niin mä tulen perässä tän näkösenä! (Ei siis mikään mairitteleva kuvan kaunis kaunotar, vaan lähinnä variksenpelätin tukka pystyssä..) Ja jos mä en löydä, niin sitten tulee poliisikin!""

"Ite sanoit!Yhyy!"

"Joo, mutta sä olet alle kahdeksantoista. Niin kauan kunnes oot täysi-ikäinen tehdään kuten me sanotaan. Sitten saat tehdä mitä lystäät, mutta huolehdit sitten ruokas, pyykkis ja laskus!"

...Että sellanen rauhallinen aamu.

No, nyt on sovittu ja pohdittu, että suutuksissaan tulee sanottua asioita joita ei tarkoita. Ja joista ei ole kovin ylpeä.
Syötykin on. (Hyvä ruoka, parempi mieli.)
Siivoukselliset asiat Ketunpojan huoneessa etenevät.
Ja kaikki ovat rauhoittuneet.
Siis olemme saavuttaneet rauhallisen aamun, päivän ja illan toivon mukaan :)

Aiemmin, viikonlopun alkaessa, täällä oli kovinkin rauhallista. Meni nimittäin sähköt:

Meidän vessassa asuu kummitus..sellainen ainakin minua peilistä usein katsoo :D

Uusi vessan lamppu?

Kynttilän valo on kyllä kaunis, vaikka vessassakin.

Muualla huushollissa oli onneksi luonnonvaloa, ja Ketunpoikakin sai rauhassa tehdä läksynsä:

Rauhassapa juu...("Leiki mun kanssa pallolla...läksyt on tylsiä!")

("Mikä tää on..saanko haukata kynästä?")

 Rauhaisaa sunnutaita teille kaikille ja myös meille kaikille täällä Ketunpojan kolossa :)

Valokuvatorstain haaste 219: Synti.

Ahneus, ylensyönti ja himo?

SYNTI 

Seitsemän kuolemansyntiä ovat  varhaisessa kristillisessä opetuksessa käytetty paheiden luokitus. Ne ovat ns. pääpaheita, joista muut synnit seuraavat. Seitsemän kuolemansyntiä ovat Danten jumalaisen näytelmän mukaan lajiteltuna pahimmasta laskevassa järjestyksessä näin:

   1. Ylpeys (turhamaisuus)

   2. Kateus

   3. Viha

   4. Laiskuus

   5. Ahneus

   6. Ylensyönti

   7. Himo

Tällaista siis valokuvatorstain aiheissa nyt. Muiden kuvat täällä.

Pihasuunnittelua uusin tuulin.

Jep, jep....angry birds...joskus mullakin on sellainen olo, että haluaisin mossauttaa jonkin asian sinkoamalla sitä päin kiljuvan tirpan....

 Aamuisin suunnistan töihin ja mietin kuinka piha on tällä kerralla "sisustettu"...

No marjoilla voi tehdä tällaista...

...ja tällaista....

...ja tällaistakin. Kuinka kekseliästä!

Pihaa voi sisustaa monin tavoin...

..perinteisesti..

..kokeilevasti..

..värikkäästi..

Että sellasta! Toisinaan jopa tätäkin monimutkaisempia toteutuksia, kuten "ansanaruja", lasinsiruja, tölkkejä ja pulloja, hajotettuja lamppuja, palavia roihuja ja leviteltyä steariinia, kaiverruksia ja polttojälkiä sekä perinteisiä tussipiirroksia..Huah!

Kiitos sille osalle paikallista nuorisoa, joka aina jaksaa ilahduttaa uusilla ideoillaan pihasuunnittelun saralla...Ja kyllä! Haistoit oikein, jos nenääsi tuli pieni sarkasmin tuulahdus...

Syksy on taas, syksy on taas...

Taasen olen ollut pois maisemista:
Työ vie mehut ja samalla kuitenkin palkitsee.
Kotona odottaa kotihommat ja perheen kanssa puuhailu.
Ketunpoika kaipaa tukea läksyihin ja tarvitsee harrastuskyytijää.
Parisuhteelle ja omalle itsellekin kannattaa yrittää lohkaista palanen ajasta.
Vanhempainryhmä kaipaa palavereihin ja akvarellikurssikin vaatii omansa.
Muusta en sitten enää mainitsekaan, vaikka monta kohdetta noiden lisäksi on ajankäytölle ollut ja on tuleva.

Postaan tähän nyt syysterveiset yhdeltä työpäivältä, perheen parissa vietetystä ajasta ja akvarellikurssilta. Siis kaikki samaan syssyyn :D

Harmi vain, että en voi pistää "oikeita" kuvia töistä. Joudutte tyytymään metsän ihmeeseen, jonka bongasimme lasten kanssa matkalla makkaraa paistamaan.

Lohta vai savupalvia? Hyvä ruoka, parempi mieli...

Kotona tärkeää on niin oma-aika, kuin yhteinen iltapala- ym aika rupatteluineen...

Kävimme testaamassa Helsingissä Kolme iloista rosvoa.

Parisuhdettakin on hoidettu. Ketunpoika oli viikonloppuleirillä Vpk:n kanssa ja me aikuiset pääsimme elokuviin. Tässä "odottelun" tulos ennen elokuvaa. Eli mitä voi tehdä kuitista, joka sisältää pirtelöiden, kahvin ja sorminaposteltavien hinnat.

Sitten vielä syysterkut akvarellikurssilta, jossa käyn lähinnä seuran ja mahtavan opettajan takia. Olen opettajan haaste...pöydällä oli sieniä ja kori...ja minun paperilleni tuli kyllä sieniä...Varjostukset ovat vielä hieman kesken, mutta tässä nyt työ tällaisena tänne :)

Pyykkärimammat lenkillä.

Ketunpoika on aloittanut taasen tanssiharrastuksensa. Dance-mixin tarkemmin sanottuna.

Tänään odotellessani Ketunpoikaa tanssimasta, luulin pääseväni kahville erään tutun luo, mutta päädyinkin sitten kahden naisihmisen kanssa lenkille sateeseen.

Siinä viuhtoessani, kumpparit lompsuen ja sateen piiskatessa naamaa sekä veden noruessa hiuksia pitkin, totesin kävelyn olevan kovin rentouttavaa. Varsinkin sateessa. Varsinkin hyvässä seurassa.

Kahviakin sain toki.  Myöhemmin. Lenkin jälkeen.

Hiukset märkinä istuin kahvikupin ääressä ja nauroin vedet silmissä:
Tuttavaperheen mies oli suivaantuneena erään riidan päätteeksi kärrännyt paitansa ja kalsarinsa pesulaan ja kehunut pärjäävänsä itse pyykkiensä kanssa. :D
Perheen lapsista eräs oli tarjoutunut auttamaan isäänsä pyykkienpesun kanssa, mutta isä-ihminen ei ollut antanut luonnolleen periksi.
Niinpä reikäkalsarit matkasivat pussissa pesulaan ja palasivat sieltä edelleen reikäisinä ja ehkäpä tärkättyinä :D
Perheen äiti-ihminen naureskeli jonkun varmasti pyörtyneen pesulassa kalsarien saavuttua sinne..

Myös meidän perheessämme ammoisina aikoina keskusteltiin siitä onko pyykinpesu työtä.
Joku oli sitä mieltä, että kone pesee, eli ei ole työtä...ja joku sitä mieltä, että työtä riittää silti siinä pesemisen oheistoiminnoissa.

Noh...sanomattakin on selvää, että nykyään meillä kaikki pesevät pyykkiä ;)

Tässäpä ei olekaan kalsarit, mutta reikäiset housut kuitenkin :D

Sitä ameriikanmeininkiä eli vauvakutsut.

No ilmapalloja täytyi olla;) Ostettiin nämä kodin terrasta ja myöhemmin testattiin pallojen kestävyys. Kuukauden(!) päästä juhlista pallot olivat edelleen priimakuntoisia, joten suosittelen. Palloja oli paljon erilaisia, monissa väreissä.

Yksi juhlavieraista oli askarrellut lahjansa kakunmuotoon. Aikas hienon ja paljon pikkulapsiperheelle tarpeellista sälää sisältävän kakkulahjuksen lisäksi odottava mamma sai vaipparoskiksen ja vauvalle liinavaatteita sekä muuta mukavaa. Tärkeintä oli kuitenkin lähimpien ystävien ja sukulaisten kanssa vietetty aika juttelun, oleilun ja herkkuttelun merkeissä. (Lapsen syntymän jälkeen perhe todennäköisesti rauhoittuu tasaamaan rytmiään ja kyläilykin eri paikkoihin jäänee vauvailun varjoon.)

Tarjoilu järjestettiin pääasiallisesti nyyttäriperiaatteella ja juhlakalu huijattiin paikalle vetoamalla aivan muihin juhliin.

Ohjelmistossa oli tulevan äidin testaus vauvanruokien tunnistamisen merkeissä sekä anoppikokelaiden tiukka kisa vaipparallissa.(Emme käyttäneet tokikaan oikeita vauvoja, vaan nukkeja vaipanvaihtoon.)Yksi epämääräinen puhe kuultiin, joskin lyhyenläntä. Ja muistoksi täyteltiin kirjanen juhlista koko poppoon voimin. Kirjassa kyseltiin myös vieraiden mielipiteitä tulevan lapsen syntymäajasta, luonteesta, vanhempien luonteista, lapsen tulevasta ammatista ja jaettiin enemmän ja vähemmän hyviä värssyjä, neuvoja ja muuta hömppää.

Näillä kutsuilla ollut tuleva mamma onkin nykypäivänä jo ihka oikea äiti :) Ja minä hänen lapsensa täti. Eli ihan tuoreista juhlista ei ole kyse.

Juhlat olivat oikein mukavat, vaikka itse sanonkin(järjestävänä osapuolena).
Ja vaikka moni kritisoikin moisia juhlia ameriikanhömpäksi isolla A:lla ja H:lla, niin voin luvata, että juhlat voi järjestää ilman tuota tunnetta....Kunhan muistaa keskittyä yhdessäoloon :)

Laulava hauki sumussa.

Eräänä kuutamoyönä pakkasi Ketunpojan perhe itsensä, eväät, viltin ja tuulastusvälineet veneeseen ja seilasi Emon toimiessa moottorina paikalliselle järvelle.

Valokeila halkoi pimeyttä ja haki vedenpohjan näkymiä esiin.
Kuukin valaisi ajoittain, mutta oli onneksi suurimman osan aikaa pilvien tiukassa syleilyssä.

Vesi oli vielä hiukan liian lämmintä ja paikoitellen leväkin haittasi näkymiä. Kalat olivat pieniä, tai liian suuressa liikkeessä, jotta ne olisivat päätyneet saaliiksi.

Kalaonneaan koettelivat niin Ketunpoika kuin Isukkikin.
Vaikka saalis jäi pieneksi(Lue:olemattomaksi) oli kokemus taas vertaansa vailla.


Eväät nautittiin veneen lipuessa yössä itsekseen ja samalla nähtiin joutsen yöllisellä lennollaan sekä kuultiin jonkin linnun kurnuttavaa laulua.
Ketunpojalle kertoiltiin tarinaa  kuutamoisina syksyöinä kurnuttavasti laulavista hauista ... ;)

Hyvin oli puettu ja lämmin oli, vaikka sumu yllätti kesken hiljaisen soutelun. Ketunpoika kietoutui mukaan otettuun vilttiin ja nukahti veneen keulaan ennen reissun loppua...