Tervetuloa seurailemaan Ketunpojan ja sen Emon yhteisiä ja vähemmän yhteisiä tuotoksia kädentaitojen ja muun puuhailun saralla.
Blogi sisältää myös pohdintaa elävästä elämästä, valokuvia ja kiinanharjakoiran hännän heilutusta. Myös Ketunpojan isukki vierailee blogissa silloin tällöin.
Ai niin, sitten vielä: Kuvat ovat omiani, jos en muuta ilmoita. Ethän kopioi kuviani ilman lupaa!(Tämähän on tietysti kaikille selvä asia entuudestaan..eikös juu.)

torstai 27. tammikuuta 2011

Valokuvatorstain haaste 192: Erilainen.

Olen erilainen! Miljoonien samanlaisten joukossa.


Erilainen? Samanlainen?
Piilossa olevaa erilaisuutta vai näkyvää?
Onko erilaisuus paha?
Miksi pitäisi olla samanlainen?
Kuka määrittelee erilaisuuden?
Onko todellisuudessa asioita, jotka ovat täysin samanlaisia? Onko sellainen erilaisuutta, että on samanlainen?


Muiden erilaiset otokset täällä.

keskiviikko 26. tammikuuta 2011

Valokuvatorstain haaste 191:Jää

JÄÄkö tämä tähän?

Vesi kulkee rännin sisällä ja jää ulkona?

Jääkukkia muuallakin kuin ikkunoissa...

Puissa vai jäissä?


Tänä talvena kaikki tuntuu olevan yltä ja päältä jäässä. Jopa järki :D
Katsotaan nyt mitä jälkeen jää talven armoilta. Vai vieläkö heinäkuussa lapioidaan jäätä jäätelön sijaan...

Muiden jäät, jäämiset ja jäähyt löytyvät täältä valokuvatorstain sivuilta.

Ennustan, tunnustan ja pahempaa on luvassa!


Jaahans...Vai tunnustaa pitäisi!

Tässä tulee mieleen eräs kerta, kun työkaverimme kanssa jujutimme lapsia "tunnustamaan".
Kysyimme lapsilta "Kuka sen teki?"(Kukaan ei ollut tehnyt mitään.)
Vastaukset olivat luokkaa"En mä tiä! En mä ainakaan!!!!!"
Lupasimme saada asian selvitettyä ja käyttää siihen kaikki konstimme....Tällöin oli havaittavissa pientä ihmetystä ja epävarmuutta siitä, jos nyt olikin tullut tehtyä jotain. Vaan eipä kukaan siltikään tunnustanut.
Totesimme, että nyt sitten täytyy ottaa kaikki konstit käyttöön...ja rohkein saisi tulla ensin....Nimittäin ottamaan lättyjä ja muita herkkuja ;)

Edellä näkyvät tunnustukset sain Pikku-ketun puuhamaan Pepiltä. Kiitoksia Pepille:)

Juju oli ilmeisesti se, että nyt minun pitäisi paljastaa itsestäni 7 asiaa ja sitten pistää tämä eteenpäin 15 blogille. Noh...ensin sitten tunnustetaan:

1) Olen ujo ja arka ja pelkään uusia tilanteita ja ihmisiä. Sitä ei kuitenkaan useimmat(kuulemma) huomaa.

2)Tykkään olla kotona. En perusta harrastamisesta, ellen voi tehdä sitä omien aikataulujeni mukaisesti ja niin, että harrastus tuottaa hyvää oloa ja kiireettömyyden tunnetta.

3)En ymmärrä ajatusta siitä, että ihmisen arvo nousisi rahallisen omaisuuden tai vaikutusvallan mukaan.

4)Mielestäni ihminen on fiksuimmillaan lapsena.

5)Toivoisin näkeväni maailman, jossa tehtäisiin useammin puheista totta. Siis niistä hyvistä puheista ja ajatuksista.

6)Inhoan kaikenlaista kapulakieltä ja hienostelua.

7)Suurin toiveeni olisi, että ketunpojan elämä olisi hyvä ja onnellinen. En välitä siitä mikä hänen seksuaalinen-,poliittinen-,uskonnollinen-,jne suuntautumisensa on (kunhan pysytään lain rajoissa, eikä tavoitteena ole vahingoittaa toista ihmistä.).

No niin. Siinä sitä nyt olisi. Tunnustamista. Enkä mä kyllä saanut yhtään lettua ;)

Eteenpäin tämä pistettäköön:

Satulle Toukasta perhoseksi-blogiin
Vihreään Jokkemaahan
Nanalle Kiertelevän ketun-blogiin
Trykkityykin Irmelille
Ekon *Kuva Jorina*-blogiin

Ja sitten kymmenelle halukkaalle, jotka haluavat tunnustuksen napata...Eiköhän joka blogin pitäjä tunnustusta tarvitse :) Edellisten tunnustuksia blogeissaan jäämme sitten odottelemaan.

maanantai 17. tammikuuta 2011

Kalatiskin tarjokkaat varjoteatterin jälkeen.

Viikonloppuna kävimme tarkastamassa piäkaupuntiamme Helsinkiä. Ajokeli oli mitä mahtavin!
Hotelliin päästyämme saimme seurata toinen toistaan hienompia esityksiä. Oli voimamies...

maailman kova-hermoisin hemmo...
ja pari eläinesitystä.
Väliajoilla pelasimme korttia ja nautimme hyvästä seurasta.

Koska Helsingissä olimme, oli syytä käydä edes ostoksilla. Ulkona näytti tältä. (Otimme varmuuden vuoksi kuvan heti hotellin ulkopuolelta, jotta osasimme suunnistaa takaisin.)
Eduskuntatalon liepeiltä löysimme talon, jonka aulassa meitä tervehti kummallinen kärsäkäs. Otus niin suuri, että vain häntä tuli kuvaan. Ennen kameran esiin ottamista talon vahtimestarilta tietysti kyselin saako eläimiä kuvata...Kaikkia eläimiä, paitsi vahtimestaria, sai kuvata niin paljon kuin halusi. Päätimme luvan saatuamme jatkaa matkaa. Kaiketi tämä olisi hyvä ostoskeskus...
Äkkiä törmäsimme jalkaan...isoon jalkaan.....
Ja isoon kitaan...Jaiks!...Karkuun!
Hädissämme juoksimme, kunnes törmäsimme paikallisen hammaslääkärin vastaanottoon. Metodit olivat vallan kummalliset, joten poistuimme vähin äänin taka-vasemmalle.
Yht`äkkiä tunsimme jonkun tuijottavan. Lepa-lepakkohan se siinä. Lepa kertoi, että paikallisen ravintolan kalaruoka tarjonta oli mitä mainioin. Kiitimme neuvosta ja toden totta: Nälkähän oli päässyt yllättämään kuin varkain.
Ravintolaan saapuessamme oli osa pöydistä jo varattuja. Eräässä pöydässä keskusteltiin joulukilojen pudottamisesta. Toinen rouvista oli jonkin sortin karppaaja, ja sillä konstein hän oli saavuttanut tuloksia nopeasti.
Tarjoilija oli mielestämme hieman nokkava. Toi ruokalistat kuitenkin.

Tarjolla oli kalaa, jos jonkinlaista...
Ja muutenkin lista oli kovin monipuolinen, mutta makuumme liian erikoinen. Joten päätimme poistua nälkäisinä.
Lähtiessämme jouduimme...

todistamaan mustasukkaisuusnäytelmää. Sellaista se on, kun neidolla olisi useampi ottaja.
Moni muukaan ei välittänyt paikallisista herkuista, vaan oli ottanut omat eväät mukaansa...
Jotkut isompaa..

Jotkut nestemäistä...

Ja joillakin elävää-ravintoa...

Ketunpoika halusi kokeilla löytyisikö kultasepältä sopivaa korua...

Sillä aikaa löysimme sienen. Onneksi ketunpoika kerkesi korusovituksiltaan hätiin, ja pelasti meidät kertomalla, ettei sieni suinkaan ollut herkkutatti...
Koska olimme nälkäisiä päätimme lähteä kaupungille etsimään jotakin toista paikkaa. Ilmeisesti muutkin olivat lähdössä, sillä äidit huutelivat jälkikasvuaan tulemaan tykönsä...

Ja viime tingassa lähdimmekin... Tämä kun oli viimeinen näky takanamme sulkeutuvan oven ikkunan läpi. Tosin emme saaneet ostoksia tehtyä...Jotain kummaa tuossa kauppakompleksissa oli....
Ps: Tavattiin me vähän tuttujakin :)

torstai 13. tammikuuta 2011

Valokuvatorstain haaste 190: Alku.

Rikkauden ALKU ?
Taitaa kuiteskii olla ihan vaan huijausta koko hippu, kissankultaa vaan. Harmi. Olisin ruvennut Suomen miljonääriäidiksi. (Taisi olla sittenkin pelastus, että katinkullasta oli kyse...)

Muiden alut löydät täältä.

keskiviikko 12. tammikuuta 2011

Kuinka pelästytät savikurssin muut osanottajat...



Opettaja: - Käykääs kurkkimassa toistenne tekeleitä :)

Väkeä saapuu allekirjoittaneen työpöydän luo:
-Niin..siis ja noi on mitä?
-Tota..ohhoh..onpas kivoja...(pssst...onks noi mollot silmiä..Ja onks toi kieli mikä sillä roikkuu?!)
-Onpas...tota...eh...kivoja...

Allekirjoittanut käy myös katsomassa muiden taideteokset.

Joo-o...perhoskylttejä..ja kukkasia kylteissä ja vielä kukkasia...
Oonko mä ny se outo...Taidanpa olla!
Mulla kun on avaruuskärpänen ja -sammakko...
Ja joo-o...Niillä on tuikut suussa...

-Jaa mihin mä nää pistän?! ?...Tota..en mä vaan tiiä..

tiistai 11. tammikuuta 2011

Puupäitten-suku.

Vanhan sukupuoliroolituksen mukaisesti emo keittiössä.

Vaari soittelee kitaraa ja mummilla on piano...Valaistuksesta päätellen on sähkökatko ja muista välineistä voisi päätellä, että instrumentit on juuri tehty puhteina.

Nuorisoa suomalaista muotoilua olevalla sänky/sohvalla ja ah! niin avaruudellisissa tunnelmissa.
Joku Puupää unohti riisua vaatteet suihkuun mennessä!
Nukkekodista puuttuu vieläkin tapetteja ja mattoja ja vaikka mitä, mutta kiireessä ei synny kuin sutta ;)