Tervetuloa seurailemaan Ketunpojan ja sen Emon yhteisiä ja vähemmän yhteisiä tuotoksia kädentaitojen ja muun puuhailun saralla.
Blogi sisältää myös pohdintaa elävästä elämästä, valokuvia ja kiinanharjakoiran hännän heilutusta. Myös Ketunpojan isukki vierailee blogissa silloin tällöin.
Ai niin, sitten vielä: Kuvat ovat omiani, jos en muuta ilmoita. Ethän kopioi kuviani ilman lupaa!(Tämähän on tietysti kaikille selvä asia entuudestaan..eikös juu.)

lauantai 20. marraskuuta 2010

Kuka se ikkunasta kurkkii? Taitaa olla tonttu!

Tuossa aikaisemmin oli puhetta joululahjoista. Tässä on yhden paketin sisältö.
Ketunpojan tekemistä tontuista toinen matkaa mummulaan jouluiloa tuomaan. Toinen jää kotiin ilahduttamaan meitä.

Tontut on valmistettu samalla pikakurssilla kuin kalat ja kettu, jotka jo aiemmin onkin täällä esitelty.

Tontun vartaloksi savesta muotoiltiin kartio, jonka sisusta kaiverrettiin pois.
Sitten tehtiin pötkökädet ja pallukkanenä, jotka liitettiin savivellillä vartaloon.
Korvat tehtiin "nipistämällä" ja silmät ja suu kaivertaen. Helppoa kuin heinän teko!
Lopuksi päälle punainen väri ja kirkas lasite.

Ketunpoika muuten ilmoitti, että "Joulupukki ja tontut ovat olemassa ja uskon niihin, vaikka hammaskeijuun ja pääsiäispupuun en enää uskokkaan. Ettäs tiedät emo!"
Hyvin on emon opit menneet perille...Kas kun olen opettanut, että jokainen saa uskoa mihin haluaa. Vaikka sotkan munaan :)

Lämivä ukko.


Ketunpojan rakkaus urheiluun näkyy myös lumiukon rakentamisen yhteydessä. Mitäpä sitä ukko muuta tekisi, kuin "lämisi" kiekkoa. Sulamiseen asti.

Pään ohetessa ja jo ollessa olematon piteli ukko vieläkin tiukasti kiinni mailastaan. Eikä irrottanut otettaan silloinkaan, kun pää oli irti. Piti hakea maila pois paralta ja antaa muutama lohdutuksen sana. Ukko oli viimeiseen asti pelimies!

Joululahjan kuoret.

Ketunpoika lähti juuri "lämimään" isänsä kanssa kaukalolle. Emo sai siis oman hetken kirjoitella ja kuunnella musiikkia. Valintani tähän hetkeen on Vesa-Matti Loiri :) Ja tietysti kynttilän valossa.
Ennen lähtöään paketoimme kuitenkin  ketunpojan kanssa ensimmäiset joululahjat. Se on kohta melkein joulu :)

Lahjoina koitetaan antaa mahdollisimman monelle jotain  itsetehtyä: hilloja, leivonnaisia, savitöitä.. Ja jos ei itsetehtyä, niin luomua.

Paketointiin käytetään vanhoja rasioita ja pakkauslaatikoita joita olen säästellyt. Osa päällystetään ja osa käytetään sellaisenaan, kuten kiss-kiss karamellien laatikko.Naruina vanhoja silkki- ym naruja, sekä luonnonmateriaalinaruja. Koristeiksi pistetään olkisia kuusenkoristeita ja karamellitankoja.



Pakettikortit tehdään aikaisempien vuosien joululahjapaperirullien sisuspahveista. Kierrätysmeiningillä mennään ainakin osittain.

Nyt kuitenkin keskityn vain oleiluun ja poistun bloggailun ihmeellisestä maailmasta hetkeksi.

perjantai 19. marraskuuta 2010

Valokuvatorstain haaste 185: Ahneus.

valokuvatorstai : haaste 185
Ahneus...
Kun otat tehdäksesi tai hoitaaksesi jotain mistä et selviydy.
Ahnehdit enemmän, kuin tarvitset ja on tarpeellista.
Kun et osaa jakaa tasan.
Viidakonlaki: nopeat syö hitaat.
Ahneella on usein tietynlainen loppu ja ahnehtimisesta jää aina jotenkin kiinni.
Milloin on riittävästi? Onko koskaan vai sitten, kun on liian myöhäistä?

sunnuntai 14. marraskuuta 2010

Muovikassi vai kestävä kangaskassi?

Viime jouluna ketunpoika teki kauppakasseja lahjaksi mummeille ja tädeille painaen kangasväreillä ja tehden kuviot taikina-esto- ja teippaustekniikoilla. Yksityiskohtia tehtiin ihan tavallisilla tekstiilitusseilla.

Kaikista kasseista en huomannut kuvaa ottaa, mutta pistän tähän nyt kuvan parista kassista.
Muita valmistuneita kasseja oli myös maisema-, aurinko- sekä kukkakassi. Itselleen ketunpoika teki kissakassin, jossa kuljettaa talvisin luistimiaan.

Ystäväni on innostunut käsitöistä ja opetti niin ketunpoikaa kuin minuakin tuossa taikina-esto tekniikassa. Ohjeita kyseiseen tekniikkaan löytyy esim.  käspaikasta .Sieltä löytyy myös apuja ja neuvoja moneen muuhun käsityön tekemiseen ja idean puutteeseen.

Taikina-eston idea on kuitenkin lyhykäisyydessään se, että tehdään sopivan paksuinen velli jauhoista ja vedestä (Vrt lettutaikinan ja hammastahnan paksuus..mikä itsellesi on työstöön sopivin.), jolla sitten pursotetaan kuviot kankaalle.(Muista kassin väliin pahvi tms.)
Jauhovellin annetaan kuivua ja sitten maalataan/töpötetään koko komeuden päältä kangasväreillä.
Kuviot voi myös rikkoa niiden kuivuttua (Ennen värin laittoa.) rutistelemalla/venyttämällä/taittamalla, jolloin tulos on batiikkimaisempi.
Annetaan taas kuivua, rapsitaan jauhomömmöt pois ja sitten silitetään ja pestään tulos.

Teippaustekniikassa käytettiin ihan perinteistä maalarinteippiä.
Ketunpoika suunnitteli kuvan ja teippaili sitten sen mukaan kankaalle. Myös maalattava alue rajattiin teipillä.(Kontakti muovi olisi toiminut yhtä hyvin.)
Kassin sisälle laitettiin pahvia suojaamaan taustapuolta haamukuvalta ja sitten vain huiskittiin pensselillä ja vaahtomuovin palalla väriä pintaan. Lopuksi kuivatus ja silitys ja kauppamatka alkakoon.

Vasemmalla teippi ja oikealla taikina-esto.

Jäljillä.

Lumen tultua kannattaa lähteä lasten kanssa jälkiretkelle.

Ei, en tarkoita nyt mitään intiaani-leikkiä, vaan ihan tavallista metsäretkeä eväineen kaikkineen.  Retkeillä voi tietysti myös kotipihassakin.
Mukaan otetaan eläinkirja, jossa on myös eläinten jäljet kuvattuina ja paperia ja kynä, joilla tallennetaan luonnosta löytyneet jäljet. 

Siis mukavaa yhteistä puuhaa vaikka näin isänpäivän kunniaksi :)


Tässä lapsen tekemä tutkielma löytyneistä jäljistä.

lauantai 13. marraskuuta 2010

Uutta lunta.

Uusi lumi tulee ja tekee pimeästä valoisan ja mustasta valkoisen. Minä odotan lunta syksyn loskan tilalle, vaikka pidänkin jokaisesta vuodenajasta omalla tavallaan. Tänään puut ja maisema näyttivät kuin kermalla päällystetyiltä. Kunpa pysyisivät nyt valkoisina ja kauniina.

Odotan myös sitä aikaa talvesta, kun pääsen taas lappiin.
Siellä voi olla rauhassa ja hiljentyä takkatulen räiskeen ääreen. Toisaalta taas saa tavata ihmisiä halutessaan ja pääsee laskemaan mäkeä sydämensä kyllyydestä, jos sellainen hauskuuttaa enemmän. Ketunpoika yleensä laskettelee isänsä kanssa tai Vernerin kursseilla ja emo saa lämmittää tassujaan ihanassa nuotion loimussa <3