Töks.

Pitkästä aikaa sananen.

Huomasin, että en ole juurikaan seurannut muiden blogeja. En kirjoittanut omaani. Näin on käynyt vähän varkain(taas).

Naamakirjassa sentään olen käynyt. Mistä sitä muuten mitään tietäisi. Varsinkaan, kun edes paikallislehti ei tule meille.(Miten niin kaikille aikuisille tulee ainakin Aamulehti ja paikallislehti?! )

Olen ollut vuorotellen kiireinen/ lötkähtänyt/väsynyt (mutta onnellinenkin ja satunnaisesti virkeäkin) viimeiset pari vuotta.

Työnkuvani ja työpisteeni on vaihtunut useasti. Töissä sentään olen jaksanut touhuta, vaikka pysyvyyttä olenkin kaivannut.

Vanhenevat läheiset ovat yksi iso ajankäytön kohde.

Ketunpojan koulua ollaan käyty koko perheen voimin. Kertaus on opintojen äiti ja vanhakin koira voi oppia uusia temppuja?

Salibandyilty ollaan kuskin ominaisuudessa, katsomossa, sekä kahvio-/leivontavuorossa ja Ketunpoika tietysti maalissaan.

Maalaus on jäänyt, käsityöt ovat jääneet,samoin moni muu asia.(Jotain ehkä tullut niiden tilalle?)

Aika aikaansa kutakin.
Kyllä se taas siitä, kunhan kerkiän? (Onkohan nämä ne ruuhkavuodet? Vai kiirekuukaudet?)

Olisi toisaalta paljon enemmänkin kerrottavaakin, mutta...taidan nyt mennä nukkumaan ja jättää pidemmät turinat toiseen kertaan  :)

T: Ketunpojan mamma

Ps: Kesä(loma) on ihmisen parasta aikaa...Vaik kyl mää muistaki vuodenajoist tykkään.

Zombimaista iltaa! (Halloween 2012)

Virkeän pirteät terveiset!(Maskeerausvaha ja siirtokuvat kasvovärien kera oli suht nopea ja toimiva "naamari".)

Läheinen laavu tarjosi mainion paikan tämän vuoden halloween-/pimeille-bileille. Lapsista oli mukavaa sulatella tulilla vaahtokarkkeja ja samalla vastailla visaisiin kompahenkisiin arvoituksiin.

Monissa blogeissa ym. esiintyy kissanvessa-kakku. Omamme oli koristeltu keksimuruilla ja alla oli kääretorttupohjaa vaniljamaidolla kostutettuna ja suklaavanukkaalla ja vaniljakiisselillä täytettynä. Pökäleet täyttä pätkistä hieman mikrotettuna ja muotoiltuna. Astiana toimi mainiosti gn-vuoka.

Isukki oli grillimestari ja söi eittämättä eniten makkaroita...ja pitsaa. Varauduimme suurempaan väkimäärään, mutta syysloma vei osan osallistujista sukulaisiin tai ulkomaille. Onneksi myös hakijat haukkasivat muutamat makkarat, jotta jaksoivat palata takaisin laavulta omat "pikkumonsterit" mukanaan.

Naamioiden takaa paljastui tuikkista ja pum-sotaa leikkiviä nuoria miehiä. Kun ilta pimeni tosissaan, päättivät pojat pienentää leikkialuetta ja etsiä pareittain...Kukaan ei tosin myöntänyt pelkäävänsä, vaikka pitikin pohtia onko alueella kenties karhuja tai zombeja ;) Nopeasti järjestetyt pippalot kestivät kolmisen tuntia ja luulen, että pojat olisivat ehkä viihtyneet pidempäänkin.

Runo ennen yöpuuta ja lusikallinen siirappia ;)

"Oli mullakin pieni onneni,
mut minusta oli se suuri,
ja luulenpa, siks oli suuri se,
kun se mun oli onneni juuri."
 (Eino Leino) 

Mieheni sanoi minulle ennen nukkumaan menoaan yhden lauseen, jota jäin pohtimaan: 

"Elämäni on kovin hyvää juuri nyt." 

(Tuon lauseen jälkeen sain suukon.)

"Hyvä" on aika suhteellista. Ja monta asiaa meidän elämässämme on enemmän tai vähemmän kummallista tai hankalaa, jotenkin huolta aiheuttavaa.

Ehkäpä hyvä elämä ei olekaan täydellistä elämää. Ja onko sellaista täydellisyyttä edes olemassa?

Onni on usein summa pieniä asioita. 

Yleensä kiinni siitä, että ihmisellä on oma paikkansa maailmassa ja hyväksytty ja turvallinen olo. Joku johon luottaa ja turvata.

Jotenkin koin, että mieheni halusi sanoa minulle tuolla lauseella, että minullakin on osani hänen onnessaan ja siinä, että elämä on hyvää. Että olen hänelle tärkeä ja rakas.

Elämäni on kovin hyvää juuri nyt :)

Kyllä jännittää...

Jännitys numero yksi: 

Menen leikkaukseen kädestä. En tiedä tehdäänkö operaatio nukutuksessa vai puudutuksessa.
Nukutus jännittäisi enemmän, sillä siitä on kokemusta, eikä niin miellyttävää.


Jännitys numero kaksi: 

Ostin itselleni juuri moottoripyöräkypärän.
Pitäisi uskaltautua miehen kyytiin. Hurjan kamalaa!

Jännitys numero kolme:

Osaanko nukkua laivalla, jonne olen menossa jossain vaiheessa vielä kesällä?
Nyt kun ei ole appiukkoakaan mukana, joka ennenmuinoin lohdutti minua keskellä yötä hirveän rytinän kuuluessa hyttiimme, että: "Älä huoli! Mentiin vain pienen saaren yli!" :)

Jännitys numero neljä: 

Minut painostettiin ostamaan uusi puhelin. Osaanko käyttää sitä?
Tuo puhelin on minulle kolmas puhelin ja ensimmäinen kosketusnäyttöpuhelin. Kevyt kuin höyhen ja ohut kuin paperi...
Kuinkahan pian mahtaa olla rikki?

Jännitys numero viisi:

Koskahan Ketunpoika rikkoo uuden puhelimensa?
Kävipä nimittäin niin, että tiputti vanhan järveen ja sai nyt tauon jälkeen uuden. Myös kosketusnäytöllisen, kuten minä. Tosin iskun ja kosteuden kestävän sekä ilman nettiliittymää, jolla voi surffailla mitä haluaa vanhempien poissaollessa.


Jännitys numero kuusi: 

Paljonkohan rapuja tulee huomenna? :)

Jännitys numero seitsemän:

Koska saan vihdoin ja viimein perunkirjoitusasiat kuntoon isäni osalta?
Asiat ovat erään ihmisen hoidossa ja venyvät ja vanuvat...Kohta vaan ei veny enää hermot.

Jännitys numero kahdeksan:

Näenkö uudelleen kaulushaikaran, joka kaarteli paikallisten peltojen yllä tänään?

Jännitys numero yhdeksän:

Kerkeänkö tekemään tarpeelliset asiat loman aikana?
Pesemään matot..Tuskin.
Kyläilemään kaikissa paikoissa, joissa piti...Toivotaan ja yritetään.
Öljyämään puutarhakalusteet, joita ei ole käytetty koko kesänä talon rempan vuoksi...Sopii uskoa. Tekemään veneretken saareen eväiden kanssa ja ehkäpä nukkumaan teltassa...Kovasti haaveilen.
Ja kaikki MUUTKIN asiat, mitä vielä on tekemättä!

Ja viimeisenä numero kymmenen:

Jännitän, rentoutan, jännitän, rentoutan... Hartiajumppa on aina tarpeen  jännittyneille hartioille :)

Kuvia edellisiin postauksiin liittyen sekä KESÄ!

Myyrien(!)...

...sotatanner .

Taulut päätyivät näyttelyyn pikakehystettyinä.

Opettajille meni yrttejä...

...ja kortteja totuttuun tapaan.

Kevätjuhlan tilakäynniltä mukaan tuli kolme munaa, kaksi kanan ja yksi fasaanin, joita sitten ahkerasti haudottiin. Tuloksen yksi "kesken mennyt" fasaani ja kaksi mätää kananmunaa :(

Kakkuja sun muita herkkuja on tullut maisteltua niin kotona...

...kuin myös rippijuhlien merkeissä lähellä kotia...

...sekä pohjanmaalla, jossa on pitkät pellot.

Riekkumaan ollaan keretty perinteisellä linnanmäki-reissulla....

...sekä puissa.

Leirit on leireilty ja tanssit tanssahdeltu.

Majoja rakennettu ja talon ulkokuorta rempattu.

Ravustushommatkin on jo aloitettu ja alkuvalmistelut syöttien pyydystyksineen tehty. Katsojat myös ruokittu ;)

Kukat kerätty.

Lehmiä morjestettu.

Nähty eläimiä muitakin...

Kalastettu.

Luettu tulevaa varten.

Lähimatkailtu.

Marssittu Kirkastuksen kunniaksi.

Ja juhlittu Kirkastusjuhlia myös.

Syöty jäätelöä.

Ja kesä senkun jatkuu :)

Päivän sana.

Tänään on Ketunpojan kolossa testailtu polttomoottoriautoa. Ei ensimmäistä kertaa tosin.
*Ketunpoika katkaisi antennin. Emo korjasi ilmastointiteipillä. Hyvin kulki senkin jälkeen.

Tänään on Emo katsellut kasaa kehyksiä.
*Ja vain katsellut...Kukahan ne näyttelyyn menevät työt kehystää. Rentoilu on onneksi päivän sana.

Tänään on ripustettu linnunpönttöjä.
*Kukaan meistä ei ennen ollut nähnyt puukiipijän pönttöä. Sellainenkin hauskuus ripustettiin.

Tänään Koira on ulkoillut urakalla.
*Kaikkien palloa heittäneiden käsi on huomenna kipeä, mutta liikunta tekee hyvää.

Tänään on halittu ja kyhnätty hurjasti sohvalla.
*Parasta! Monta eskimosuukkoa ja rutistusta antaa virtaa!

Tänään Ketunpojan jalka näyttää paremmalta huomisten pelien kannalta.
*Mobilat ja kunnon sidokset helpottiaat onneksi oloa, joka  johtui omasta ja kaverin kaatumisesta nilkan päälle.

Tänään on nukuttu aamulla pitkään.
*HotRodit jäi näkemättä, koska Ketunpoika halusi olla mieluummin mummulassa ja kotona!

Tänään(kin) on hyvä päivä.
*Kyllä!

Tanssahdellen kevääseen ja kesään.

Julkisuudessa on ollut nyt pinnalla jos jonkinmoiset merkit.

Teinkin sitten itselleni ihan oman. Tälläisen keväänmerkin. Tai vaikka kesänmerkin. Saatte ihan itse päättää kumpi se on. Tekemiseen taisi tosin tuhrautua kaksi päivää, vaikka pistoja oli vain muutama. Sitkeästi kuitenkin...

Käsillä tekeminen on hieman jäänyt, sillä kädet eivät kestä. Sinnikkäästi olen puutumisia ja särkemisiä katsellut 11 vuotta. Ketunpojan odotuksesta asti siis.

Toisinaan vaiva on ollut pahempi ja toisinaan hieman ehkä helpompi. Mutta nyt kun kynällä kirjoittaminen on hankalaa ja autolla ajaminen ei meinaa sujua, kävin lääkärillä...Ja sitten toisella, joka pisteli neuloilla ja sähkötti minkä kerkisi.
Sitten lastoitettiin ja nyt lopuksi ihmetellään, että mitäs sitten. Ehkäpä voitaisiin viedä kokonaan hermot, niin ei enää suoni kiristäisi, kun Ketunpojan ovi paukkuu. Tai ehkä ne käden hermot eivät auta noihin otsassa kulkeviin?

Kesänmerkkeihin luetaan ehkä myös leireille ym ilmoittautumiskaavakkeiden saapuminen.

Alustavasti Ketunpojalle olisi tarjolla tanssileiri sisältäen nykytanssia ja improvisointia, klassista balettia ja -repertuaaria, sirkustemppuja ja akrobatiaa sekä hiphopia.(Uintiretkien, discon ym lisäksi tietysti.) Lisäksi hieman leikkikenttää ja seurakunnanleiriä olisi tarjolla...ja ties mitä muuta.

Tänään katselimme myös balettivideoita netistä. Nimenomaan sellaisa missä esiintyy miehiä ja sellaisia, joissa on poikia ja heidän haastatteluitaan. Monissa pätkissä esiin nousi kiusaaminen, josta ikävä kyllä, myös Ketunpoika on saanut osansa. (Tuohon kiusaamiseen meinasi loppua koko tanssiharrastus...)

Eräässä klipissä perusteltiin hyvin miestanssijoiden pilkattua trikoiden käyttöä: Käyttäähän hämähäkkimieskin trikoita :D
Ja todettiin, että suurimmalla osalla kiusaajista ei oikeastaan ole hajuakaan siitä, mitä tanssitunneilla tapahtuu.
Tanssiminenhan vaatii hurjasti voimaa, kehonhallintaa ja kestävyyttä(ym), eikä miestanssijat suinkaan sipsuttele pinkit hamoset päällään. Lisäksi tanssimista on kovin monenlaista.

Yhdessä klipissä taas painotettiin sitä, että ihmisen pitäisi tavoitella unelmiaan ja olla rohkeasti oma itsensä. Se joka uskaltaa olla se mitä on ja tehdä haluamaansa asiaa on vahvempi ja rohkeampi, kuin se joka alistaa ja kiusaa toisia ja puhuu enemmän, kuin tekee.
Tuo neuvo pätee hyvin elämässä yleensäkin, ei pelkästään tanssiharrastuksen osalta.

Suvaitsevaista eloa kaikille toivotellen Emo.